Taidan olla vähän rakastunut tähän syksyyn, ainakin vielä hetken.
Matka nuoren naisen, valokuvaajan, toimittajan, opiskelijan, siskon ja maalaistytön elämään, jolle sydäntä lähellä ovat juurikin valokuvaus ja kirjoittaminen sekä ystävät, perhe, eläimet, musiikki ja käsillä tekeminen. Kaikkea näitä ja vähän ehkä jotain muutakin löydät, kun kurkistat, miten mie vihellän matkallani.
torstai 2. lokakuuta 2014
Kaksi aamua.
Mie en ole aamuihminen. Inhoan herätyksiä. En ole syksy ihminen. Syksyllä sataa vain vettä. Mitä miulle on tapahtunut? Oon herännyt viime aikoina muutamaan upeaan aamuun. Väsymys on hävinnyt. Minua ei ole haitannut herätä. Mie en ole masentunut syksystä, vaan ihan älyttömän innoissani. Mitä kaikkea olisinkaan tänä aamuna menettänyt, jos en ois herännyt tuntia normaalia aikaisemmin tekemään rästihommia - aivan käsittämättömän upean syksyisen aamun.! Onneksi tartuin heti kameraan ja juoksin kylpytakissa pihalle ikuistamaan upeaa aamua, sillä tuo hetki ei kestänyt kauaa. Yllä olevat kuvat on reilun viikon takaa ja alla olevat kuvat tältä aamulta.
Taidan olla vähän rakastunut tähän syksyyn, ainakin vielä hetken.
Taidan olla vähän rakastunut tähän syksyyn, ainakin vielä hetken.
Tunnisteet:
aamu,
auringonnousu,
luonto,
maaseutu,
syksy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)