Kesän viimeinen valssi

 Perjantaina tanssittiin kesän viimeiset tanssit Kruunuareenalla. Iltaa olivat tähdittämässä vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela sekä Fantasia! Miun kesä Kruunuareenalla on ollut huikea. Yhtenäkään päivänä minua ei harmittanut olla siellä töissä. Nautin lavatanssien tunnelmasta, otin kuvia ja jututin muusikkoja. Sain paljon uusia tuttavuuksia ja monta uutta kokemusta. Voiko parempaa kesätyötä toivoa? 

 Kesän tanssit päättyivät hienosti. Musiikki oli loistavaa ja ihmiset iloisia. Fantasian soittajat sekä Marko Maunuksela olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta odotukset olivat silti korkealla. Lavataiteilijat lunastivat kuitenkin kaikki odotukseni ja ylittivät ne. Voi sanoa, että ilta kruunasi kesän. Kaiken lisäksi illan aikana onnistuin tallentamaan yhdet kesän parhaimmista kuvistani sekä sain ensimmäiset omat tanssikenkäni..! Kaikki sattui tuona iltana kohdilleen.

 Perjantaina olo ei vielä ollut haikea kesän päättymisen vuoksi, vaan nautin illasta täysin siemauksin. Nyt kun eletään jo sunnuntaita alkaa haikeus vallata mielen. Tanssit ovat tältä kesältä ohi. Onneksi kesältä jääneet monet ihanat muistot lämmittävät mieltä viilenevissä syysilloissa. Kesä areenalla opetti paljon ja tanssikärpänen puraisi viimein kunnolla. Viikon kuluttua alkaa tanssikurssi, jolle miun olisi tarkoitus suunnata. Reilun kuukauden päässä odottavat ensimmäiset syksyiset tanssit Myrskytuulen kanssa, joissa saatan ensimmäisen kerran pyörähdellä tanssilattiallakin. En jaksa odottaa..!

Kiitos kesästä Kruunuareena, Kruunuareenan ihana henkilökunta, yleisö sekä tietenkin mahtavat artistit ja muusikot - teitte tästä kesästä ikimuistoisen! Toivottavasti nähdään taas pian. Puss och kram!

Pieniä sanoja, suuria tekoja

Olen yksin.

Kyyneleet valuvat kasvoilla vuolaana.

Kukaan ei auta.

Ihmiset kävelevät välinpitämättöminä ohi.

Sanasi kaikuvat päässä yhä uudestaan ja uudestaan 

viiltäen joka kerta kuin terävä veitsi.

"Hylkiö"

"Mitätön"

"Näkymätön"

Tunnen kuinka huuli on turvonnut iskustasi.

Suussa maistuu veri.

Kyllä tähän tottuu.

- Ei, ei tähän totu.

Jotain on tapahduttava.

Nousen seisomaan ja pyyhin kyyneleet.

Enää en odota ihmettä.

Minun on oltava se muutos.

Katson vieressä olevaa vanhaa naista.

"Kutsu mua muutokseksi."

Nainen katsoo minua.

Hiukseni ovat sekaisin. 

Huuli veressä. 

Maskarat poskilla.

Takin hiha repsottaa revenneenä.

Silti hän hymyilee kannustavasti ja sanoo:

"Sinä olet muutos, joka maailmassa on tapahduttava. Tee se."

Kiusaamiseen puuttuminen on vaikeaa. On helpompi olla hiljaa ja hyväksyä - olla itsekin kiusaaja. 

Mutta helpoin reitti ei ole oikotie onneen.

On oltava rohkea. 

Jos kukaan ei koskaan avaa suutaan, 

ei muutosta voi tapahtua. 

Muutoksen on alettava jostain. 

Juho Rädyn esimerkki kiusaamiseen puuttumisesta avasi monen silmät, myös minun. 

SINÄ voit olla se muutos. 

SINÄ voit muuttaa maailmaa.

Suuria sanoja pieneltä ujolta tytöltä. Uskaltaisinko itse mennä väliin, kun jotakuta kiusataan? - Luultavasi en ja minua hävettää sanoa se. Mutta se on totuus. Harva meistä menee. Suljemme silmämme, kun meitä eniten tarvitaan. Mutta aion kasvaa. En ole kiusaaja. Haluan olla osa muutosta.

Se, joka tarvitsee joskus apua, voit olla SINÄ.

Silloin haluat, että joku auttaisi sinua.

Kasva. Rohkaistu. Auta.

Tarjoa apuasi silloin, kun sitä tarvitaan.

Mie aion kasvaa ja rohkaistua.

Ja auttaa jonain päivänä.

Jokaisella on oikeus onneen.

Anna sinä sille mahdollisuus.

Älä ole kiusaaja.

Puutu kiusaamiseen.

Suomen Lukiolaisten Liitto laittoi tänään sosiaalisessa mediassa liikkeelle #kutsumua -kampanjan. Se sai tänään myös suuren suojelijan, Tasavallan presidentti Sauli Niinistön. 

Mie olen osa sitä - nyt on SINUN vuorosi.

SLL julkaisi koskettavan videon kiusaamisesta - Et ole yksin. Voit olla muutos.

Näin olet mukana:

Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli - sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt Halutessasi voit kertoa kuvatekstissä pidemmänkin tarinan. Jaa sitten kuva tunnisteella #kutsumua.

Nyt on aika avata suu ja tehdä muutos parempaan.

#kutsumua rohkeaksi, joka uskaltaa puuttua asioihin.

My brother

 Eilen käytiin pikkuveljen kanssa nopealla kuvausretkellä vanhalla riihellä. Lyhyessä ajassa syntyi yllättävän monta onnistunutta otosta sekä kuvvaajan, että kuvattavan mielestä. Onnistuin tallentamaan kuviin ihanan tunnelman, antaa sen puhua puolestaan.

"Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna. Älä koskaan miehisty. En meidän taloon lisää aikuisia halua." 

- PMMP Pikkuveli -

Matka muusikon elämään

Olisi siistiä olla muusikko. Saisi elantonsa soittamalla ja laulamalla. Sehän olisi mahtavaa. Helppoa työtä. Pelkkää juhlimista. Vai onko sittenkään? En ole päässyt koskaan elämään muusikon elämään. Minua ei ole siunattu suurilla musiikillisilla lahjoilla. Olen niitä suihkussa laulavia tyyppejä, mutta laulajaksi minusta ei ole. Kitaran kielille sormeni eivät taivu. Kuitenkin toivon, että jonain päivänä pääsen kokemaan edes hetken ajan mitä muusikon elämä on, vaikka sivustakatsojana.

Olen päässyt näkemään pienen raapaisun muusikoiden elämää kesätyöni kautta, jossa olen tutustunut useisiin muusikoihin. Jotain kiehtovaa siinä vain on. Enkä usko, että olen yksin ajatukseni kanssa. Näin ollen päätin ottaa selville, millaista muusikon elämä on oikean muusikon silmin. Tälle antoisalle matkalle minut opasti Energia-yhtyeen ihana laulava ja koskettimia soittava kapellimestari Niko Saloheimo.

Taitava muusikko ja huipputyyppi Niko Saloheimo.

Kun juttelimme Nikon kanssa, Niko kertoi heti alkuun, ettei muusikko ole yksiselitteinen käsite. Muusikko voi tarkoittaa niin orkesteri-, ravintola- kuin vaikka studiomuusikkoa. Niko on itse freelancer-muusikko ja kertoo työnkuvan olevan hyvin monipuolinen. Freelancerina Niko heittää keikkoja niin ravintoloissa, tanssilevoilla, festareilla, yökerhoissa kuin yritys- ja yksityistilaisuuksissakin. Usein muusikon vapaa-aika ja työn raja on melko häilyvä. Vapaalla ollessa muusikkokin pyrkii elämään ”tavallista arkea” eli ei elämä ole koko aikaa juhlimista, eikä esiintymistä.

Vain pieni osa keikkojen eteen tehtävästä työstä on esiintyminen. Keikkojen eteen tehdään paljon työtä. Keikka ei muodostu vain sormia napsauttamalla. Keikkaan valmistautuminen alkaa usein jo edellisenä päivänä logististen asioiden selvittämisellä, joiden lisäksi kappaleita saatetaan sovittaa, nuotittaa ja harjoitella etukäteen. Keikkapaikalle saavutaan yleensä 2-3 tuntia ennen varsinaisen esiintymisen alkua. Keikkapaikalla pystytetään esiintymiskalusto; soittimet, äänentoisto ja valotekniikka, jonka jälkeen odottaa soundcheck. Soundcheckissä testataan esiintymislaitteiston toimivuus ja optimoidaan äänentoisto sopivaksi keikkapaikalle.

Vielä ennen keikkaa bändi kokoontuu yhteen ja käy läpi keikkasuunnitelmaa. Ennen keikkaa suunniteltu settilista on keikan ohjelmarunko, mutta usein suunniteltuja kappaleita vaihdetaan lennosta yleisön tunnelmasta ja toiveista riippuen. Muusikon on luettava yleisöä koko ajan soiton ohella. Yksi setti kestää yleensä kolme varttia ja niitä soitetaan tilanteesta riippuen yhdestä neljään. Keikan jälkeen annetaan aikaa faneille. Jaetaan nimmareita ja otetaan kuvia. Mutta työpäivä ei lopu vielä siihen, kun viimeinenkin fani poistuu rakennuksesta. Sen jälkeen alkaa laitteistojen purkaminen ja pakkaaminen takaisin keikka-autoon. Keikka ei unohdu keikka-auton lähdettyä esiintymispaikalta, vaan keikkaa käydään läpi vielä kotimatkalla ja pohditaan, mitä voisi parantaa seuraavaa kertaa varten.

 

Keikkaelämä on parhaimmillaan loistavia elämyksiä ja kokemuksia. Se on toisaalta myös fyysisesti ja henkisesti raskasta. Työ sisältää paljon matkustamista ja valvomista. Esiintyessään muusikot ovat jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena. Kuitenkin Nikon mielestä keikoilla soittaminen on parhaimmillaan parasta.

”On upeaa jakaa hienoja hetkiä bändin ja yleisön kanssa, kun kaikki ovat samalla aaltopituudella ja nauttivat musiikista.” – Niko Saloheimo

Fanien ja yleisön merkitys on muusikolle suuri, sillä heitä varten muusikot tekevät työtään. Fanit saavat muusikot jaksamaan raskasta työtä, he kannustavat ja tukevat. Ja heille kuuluu iso kiitos. Musiikilla voi parhaimmillaan vaikuttaa ja koskettaa ihmisiä, mitä Niko pitää hienona asiana ja sitä se onkin.

Iso kiitos Nikolle tästä ”matkasta” muusikon elämään. Matka oli antoisa. Toivottavasti se antaa elämyksiä vielä jollekulle muullekin. Kuvat ovat peräisin Energian ja Tommi Sodinmäen keikalta Kruunuareenalta kesältä 2014.

- Oona Tynkkynen