Kaksi aamua.

 Mie en ole aamuihminen. Inhoan herätyksiä. En ole syksy ihminen. Syksyllä sataa vain vettä. Mitä miulle on tapahtunut? Oon herännyt viime aikoina muutamaan upeaan aamuun. Väsymys on hävinnyt. Minua ei ole haitannut herätä. Mie en ole masentunut syksystä, vaan ihan älyttömän innoissani. Mitä kaikkea olisinkaan tänä aamuna menettänyt, jos en ois herännyt tuntia normaalia aikaisemmin tekemään rästihommia - aivan käsittämättömän upean syksyisen aamun.! Onneksi tartuin heti kameraan ja juoksin kylpytakissa pihalle ikuistamaan upeaa aamua, sillä tuo hetki ei kestänyt kauaa. Yllä olevat kuvat on reilun viikon takaa ja alla olevat kuvat tältä aamulta.

Taidan olla vähän rakastunut tähän syksyyn, ainakin vielä hetken.

Ennen hämärää

  Syksyisen, mutta vielä lämpimän illan kuvailujen tuloksia. Myöhästyimme hieman auringon viime säteistä, mutta käytimme kuitenkin jäljellä olevan valon hyväksi vanhan hylätyn ladon luona. Kameraan tallentui myös muutama onnistunut otoskin..

Syys.

Kai se on hyväksyttävä, syksy alkaa olla täällä. Kesä on vain lämmin muisto mielessä. Tai ei aina vain pelkkä muisto, sillä välillä tuntuu, että vieläkin elää kesää vaikka nyt on jo syyskuun puoliväli.. Koulua on käyty jo yli kuukausi ja kirjoitukset ovat syksyn osalta yhtä koitosta vaille takana. Mihin tämä aika oikein häviää? Välillä tuntuu, että aika matelee. Päivät tuntuvat viikoilta. Tunnit päiviltä. Minuutit tunneilta. Silti huomaa seisovansa jo syksyisen viileässä ilmassa kaulahuivi kaulassa ja kamera kädessä tallentamassa syksyisiä maisemia..

"On laukussa hiekkaa vielä kesältä

Sä jäit istumaan kun muut saareen asti ui

Nyt tunnistan sinut maailman muista äänistä

Liekkö sattumaa se mitä silloin tapahtui

Täysin uus outo avaruus hetkessä aukeaa kun olet täällä

Täysin uus outo avaruus hetkessä aukeaa

kun olet täällä

Mul on laukussa hiekkaa vielä kesältä

Monta päivää on satanut vettä

Sä oot joskus aika korni ja usein totinen

Sanot tästä syksy vasta alkaa

On takkis märkä sateen jäljiltä

Et sitä riisukaan ja katsot hiljaa alaspäin

Mä ymmärrän pidättää jo hengitystä

Ilta tummenee kuin joku laittais valot pois"

Stella - Tästä syksy vasta alkaa

Kesän viimeinen valssi

 Perjantaina tanssittiin kesän viimeiset tanssit Kruunuareenalla. Iltaa olivat tähdittämässä vuoden 2010 tangokuningas Marko Maunuksela sekä Fantasia! Miun kesä Kruunuareenalla on ollut huikea. Yhtenäkään päivänä minua ei harmittanut olla siellä töissä. Nautin lavatanssien tunnelmasta, otin kuvia ja jututin muusikkoja. Sain paljon uusia tuttavuuksia ja monta uutta kokemusta. Voiko parempaa kesätyötä toivoa? 

 Kesän tanssit päättyivät hienosti. Musiikki oli loistavaa ja ihmiset iloisia. Fantasian soittajat sekä Marko Maunuksela olivat minulle uusia tuttavuuksia, mutta odotukset olivat silti korkealla. Lavataiteilijat lunastivat kuitenkin kaikki odotukseni ja ylittivät ne. Voi sanoa, että ilta kruunasi kesän. Kaiken lisäksi illan aikana onnistuin tallentamaan yhdet kesän parhaimmista kuvistani sekä sain ensimmäiset omat tanssikenkäni..! Kaikki sattui tuona iltana kohdilleen.

 Perjantaina olo ei vielä ollut haikea kesän päättymisen vuoksi, vaan nautin illasta täysin siemauksin. Nyt kun eletään jo sunnuntaita alkaa haikeus vallata mielen. Tanssit ovat tältä kesältä ohi. Onneksi kesältä jääneet monet ihanat muistot lämmittävät mieltä viilenevissä syysilloissa. Kesä areenalla opetti paljon ja tanssikärpänen puraisi viimein kunnolla. Viikon kuluttua alkaa tanssikurssi, jolle miun olisi tarkoitus suunnata. Reilun kuukauden päässä odottavat ensimmäiset syksyiset tanssit Myrskytuulen kanssa, joissa saatan ensimmäisen kerran pyörähdellä tanssilattiallakin. En jaksa odottaa..!

Kiitos kesästä Kruunuareena, Kruunuareenan ihana henkilökunta, yleisö sekä tietenkin mahtavat artistit ja muusikot - teitte tästä kesästä ikimuistoisen! Toivottavasti nähdään taas pian. Puss och kram!