Syys.

Kai se on hyväksyttävä, syksy alkaa olla täällä. Kesä on vain lämmin muisto mielessä. Tai ei aina vain pelkkä muisto, sillä välillä tuntuu, että vieläkin elää kesää vaikka nyt on jo syyskuun puoliväli.. Koulua on käyty jo yli kuukausi ja kirjoitukset ovat syksyn osalta yhtä koitosta vaille takana. Mihin tämä aika oikein häviää? Välillä tuntuu, että aika matelee. Päivät tuntuvat viikoilta. Tunnit päiviltä. Minuutit tunneilta. Silti huomaa seisovansa jo syksyisen viileässä ilmassa kaulahuivi kaulassa ja kamera kädessä tallentamassa syksyisiä maisemia..

"On laukussa hiekkaa vielä kesältä

Sä jäit istumaan kun muut saareen asti ui

Nyt tunnistan sinut maailman muista äänistä

Liekkö sattumaa se mitä silloin tapahtui

Täysin uus outo avaruus hetkessä aukeaa kun olet täällä

Täysin uus outo avaruus hetkessä aukeaa

kun olet täällä

Mul on laukussa hiekkaa vielä kesältä

Monta päivää on satanut vettä

Sä oot joskus aika korni ja usein totinen

Sanot tästä syksy vasta alkaa

On takkis märkä sateen jäljiltä

Et sitä riisukaan ja katsot hiljaa alaspäin

Mä ymmärrän pidättää jo hengitystä

Ilta tummenee kuin joku laittais valot pois"

Stella - Tästä syksy vasta alkaa