Miun vuosi 2012 kuvina

Tammikuussa löysin ihmeellisiä lumimuodostelmia.

 













Vuosi 2012 on mennyt nopeasti. Koulu jatkui ja viimeinen rutistus peruskoulussa alkoi. Tammikuun lopulla Jusu Wirekoski kävi ensiintymässä kotikylällään ja tietysti mie olin kattomassa kameran kanssa. Ikuistin valokuviin meidän pihassa vieraileen ketun ja kaksi joutsenta harjulla. Huhtikuussa kävin katsomassa Raappanaa ja Jukka Poikaa huippuseurassa, tällä kertaa kuitenkin ilman kameraa.. :(

 

Mie ja miun karvainen "kummipoika" pussaillaan keväthangilla. :)

Toukokuun lopussa pääsin pois peruskoulusta. Fiilis kevätjuhlassa oli sekava. Osaksi mielessä oli ikävä, joka tulisi luokkakavereita kohtaan, jotka muuttavat muualle. Paras ystäväni, jonka kanssa olin aina ollut yhdessä päiväkerhosta asti, lähtisi eri kouluun, kun minä, ja tiemme eroisivat osittain. Miltä miusta tuntuu ja miten mie selviän, kun ystävä ei olekkaan joka päivä vieressäni? Toisaalta olin myös vapautunut. Enää kukaan ei määräisi, mitä minun pitäisi tehdä ja maailma on miulle avoinna. Enää olisi miusta itsestäni kiinni, mitä elämälläni teen.

Kesälomalla oli rippileirillä ja varhaisnuortenleirillä isosena ensimmäistä kertaa. Olin ystävän ja pikkuveljen kanssa kalaleirillä ja vietimme perheen kanssa muutaman päivän Helsingissä. Heinäkuussa sain neljännen serkun, josta tuli syyskuun alussa miun ensimmäinen kummilapsi! <3 :) Heinäkuussa onnistuin ikuistamaan myös metsäpeuran, joka vieraili meidän pihassa.

Kummitytön käsi ja kastesormus.

Kesä meni nopeasti ja elokuussa tuli täyteen kaksi vuotta miulla paikallislehden avustajana. Elokuussa alkoi myös lukio(hui). Tulin valituksi oppilaskunnan hallitukseen, mikä jännitti aluksi. Mutta nyt jälkeenpäin voin sanoa, että se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Syksyn aikana olin mukana Suomen Lukiolaisten Liiton ja Kaakkois-Suomen Lukiolaisten tapahtumilla ja tapasin monia uusia ihania ihmisiä. Samalla totuttelin elämään lukiolaisen arkea. Ensimmäinen koeviikko tuli ja meni. Selvisin siitä kunnialla läpi, vaikka aluksi se jännittikin. Syksyllä sain napsittua muutamia tosi hyviä kuvia luonnosta (vaikka itse sanonkin..) Lisäksi kuvasin ensimmäistä kertaa ukkosenilmalla. Fiilis oli tosi mahtava, kun sain onnistuneita kuvia ! Tätä kokeilen ensi kesänä ihan varmasti uudelleen!

 Lokakuussa miun pikkuinen kääpiöhamsteripoika täytti vuoden. Marras-joulukuun vaihteessa osallistuin Kaakkois-Suomen Piirin piirikokoukseen, jossa pitkän pohdinnan ja panikoinnin jälkeen asetuin ehdolle piirihallitukseen. Jäin kuitenkin pienimmällä mahdollisella erolla (arvalla) hallituksen ulkopuolelle.. :(  Tunsin itseni kuitenkin tärkeäksi, kun ihmiset tulivat halaamaan ja sanomaan, että oisivat halunneet miut mukaan ja etten missään nimessä saa luovuttaa. Enkä todellakaan aio luovuttaa ja siitä ihanat liittolaiset pitävät varmasti huolen.

Syksy tuntui hirveän pimeältä ja synkeältä, kuitenkin kun lumi tuli maahan alkoi taas tuntua vähän valoisammalta. Koko syksyn ja alkutalven kummityttö on jaksanut piristää minua. Piristystä syksyyn toi myös naisporukalla tehty reissu katsomaan Sami Hedbergiä. Kunnon vatsalihastreeniä parhaassa seurassa ! Tietenkin kotiintuomisina paljon kuvia ja nimikirjoitukset.Koko vuoden olen kirjoittanut paikkallislehteen ja juttuja kertyi peräti 46 tältä vuodelta, joiden kanssa oli yhteensä 50 kuvaa. Joulun vietimme perinteisesti serkkujen kanssa. Vuodessa kuvia kertyi yli 10 000 kappaletta, varmaan lähemmäs 20 000. Joten mie olin kameran takana hyvin usein.. Nyt kuitenkin on aika jättää kulunut vuosi taakse ja siirtyä eteenpäin kohti uutta vuotta ja uusia kuvia !

Kosketuksella on ihmeitä tekevä voima. Kummityttö ja mie.

Voi ihanuus

Aamu alkoi hitaasti ja ihanasti. Mie rakastan hitaita, kiireettömiä aamuja. Mehua, leipää, jugurttia, hyvää seuraa ja elokuva, nam. :) Päivä ei jatkunut yhtään sen surkeammin siitä eteenpäinkään. Serkun käsittelyssä sain upean meikin, hih. Serkun meikkauksen ja hiustenlaiton jälkeen, mie asetuin kameran taakse ja serkku kameran eteen. Sen jälkeen saatiin uusia "extreme" kokemuksia, kun mie keksin kuvauspaikkoja ja tietysti ihania uusia kuvia unohtamatta naurua.. :)
 


Tänään kävin jo toista kertaa hiihtämässä, tällä kertaa en meinannu enää kuolla ladulle ! Kilometrejä karttui yli kaksi kertaa enemmän kuin ekalla kerralla. Jes, ehkä en ookkaan toivoton hiihtäjä... :)






Tässä päivän tuloksia pikkusen muokattuna.. :)  

 Nyt kohti uutta vuotta ja uusia kuvia ! :)

Joulufiilis, vieläkin..

 Uusi vuosi lähestyy, mut miun mieli vetää vielä jouluun. Tänään vielä fiilistelin joulua, mutta pikkuhiljaa pitää ehkä siirtyä eteenpäin. Kuitenkin joulukuusi pysyy sisällä vielä jonkun aikaa, onneksi. Vielä muutama jouluinen kuva tännekin ja sitten uutta vuotta kohti kameran kanssa, tietenkin.. :)

.

Vuosi vaihtuu ja yksi asia ainakin säilyy, miun rakkaus valokuvaukseen.

Talvisia maisemia

Tänään satoi lunta ja pakkanen hellitti. Ja vedin sukset jalkaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. :) Hiihto ei oikein sujunut, mutta karttui matkaa kuitenkin kolmisen kilometriä. Hiihtolenkin päälle juoksin pari kilometriä. Ei mikään huippusaavutus, mutta miun kunnolla ihan hyvä. Kuitenkin voin hymyillä omalle suoritukselleni; vihdoinkin sain jotain aikaiseksi! :)

Koulu vie arkena paljon ajastani ja koulun lisäksi kirjoitan paikallislehteen silloin tällöin, ja välillä tuntuu ettei ole aikaa liikunnalle. Ja vaikka aikaa olisikin, en saa itseäni ulos lenkille. :/ Tiedän hyvin, miten paljon nuoren pitäisi saada liikuntaa, mutta en saa yksinkertaisesti itsestäni aikaiseksi lähteä lenkille tai liikkumaan, ja se harmittaa ihan älyttömästi.. Teen aina kaiken tarkasti ja tunnollisesti, ja se verottaa paljon voimiani. Ei hyvä. Osaan rentoutuakin ja lukiolaisen arkeen totuttuani olen vihdoin onnistunut rentouttamaan omaa toimimistani. Aina ei kaiken tarvitse olla viimeisen päälle täydellistä. Valokuvaus antaa miulle kuitenkin omaa aikaa, saan ajatella rauhassa ja toteuttaa itseäni. Kun miulla on hirveä päivä, otan kameran mukaan ja painun metsään. Kun saan olla kaksin kameran kanssa metsässä, rauhoitun ja piristyn. Ja yleensä saan muutaman ihan onnistunen kuvankin. Hihi :)

Tänään en ulkona ole käynyt kuvailemassa, mutta joululomalla kuvia on tullut otettua aika paljon. Tässä on muutamia tuloksia. :)

Jotain miusta..

Hmmm jotain miusta.. Pienehkö, vähän ujo ja pikkuisen taiteellinen lukiolaistyttö, pienestä paikasta maalta, jonka suuri rakkaus on valokuvaus. Valokuvaus on miulle keino ilmaista itseäni. Se on luovaa ja eikä kukaan aseta rajoja. Valokuvatessa voin irtautua omista murheista ja siirtää negatiivisen energian onnistuneisiin kuviin. Rakastan ikuistaa asioita, varsinkin iloisia sellaisia. Synkkinä päivinä, kun en enää muista miten iloitaan, valokuvat muistuttavat siitä, että iloa on, eikä se katoa. Valokuvaus antaa miulle voimaa jatkaa eteenpäin aina uudestaan ja uudestaan.

Valokuvaus ei ole todellakaan halvin mahdollinen harrastus, mutta ajan myötä ja rahaa säästämällä oon pystyny ostamaan uusia välineitä. Miun välineinä toimivat miun ensimmäinen järjestelmäkamera, Canon EOS 450D, joka palvelee minuu vielä useamman vuoden jälkeenkin, vaikka kamerakuume on kuluneena syksynä ollut erittäin korkea.. Objektiivejä löytyy muutama, Canon EFS 18-55mm, Canon EFS 55-250mm ja Canon EF 24-105 mm.



Unelma, rakkaus, taito, elämä, henki ja veri. Valokuvaus.