Ajatukset kiertää ympyrää

Taas yksi kouluviikko lähestyy loppuaan. Viime viikko oli aivan kamalaa uurastusta. Olin joka päivä koulussa 6-7 tuntia, jonka jälkeen tein koulutöitä vielä vähintään neljä tuntia.. Onko miulla elämää? Ei ilmeisesti. Toki koulutöiden ohella ulkoilin, hiihdin ja lenkkeilin ja tietysti nukuin. Lauantai-illalla otin vähän irtiottoa arjesta lukiokavereitteni kanssa ja sunnuntaina kotona vieraitten kanssa. Onneksi se on nyt ohi..

Tämä viikko on kuitenkin ollut onneksi vähän helpompi. En ole viettänyt aivan yhtä pitkiä iltoja koulukirjojen parissa ja olen kerennyt nähdä kavereita, valokuvata ja päivittää blogia. Ehkä miulla onkin elämää, eh? 

Tässä kuitenkin tämän viikon valokuvaotoksia. :)

Ajatukset pyörivät ympyrää. 

Tahdon päästä ulos, jonnekin missä helpompi ois. 

Puristus rinnassa ahdistaa, enkö ansaitse mä parempaa? 

Sinut tahdon ja en, enkö vain voisi olla onnellinen?  

Sanat paikallaan, kummankin omana tietonaan..

Valokuvaajan unelmapäivä

Lähes täydellisyyttä hipova sunnuntai: laatuaikaa serkun ja veljen kanssa valokuvaten ulkona kera naurun, umpihanki tarpomisen ja onnistumisten. Kuumaa kaakaota, perunalaatikkoa, kynsienlaittoa, naurua, laulua ja ihanaa yhdessä oloa. Näiden lisäksi vielä upea vaaleanpunainen auringonlasku. Valokuvaajan unelmapäivä. Edes huominen kouluun lähtö ei ahdista. Mieli iloisena ja levänneenä kohti uutta viikkoa. :)

Rakkaus viikonloppu

Jälleen on yksi kouluviikko ja koeviikko ohi, jes! Viikonloppu lupailee hyvää: rakkaan ystävän kanssa vietetty perjantai-iltaa pitkästä aikaa. Vähän tylsien juhlien jälkeen oikein hauskasti valokuvaten, saunoen ja jutellen. Lauantaina jatkettiin siitä mihin edellisenä yönä jäätiin, käytiin katsomassa kummityttöä ja koiruuksia kameran kanssa ja ulkoiltiin ihanassa pakkassäässä. Lyhyesti sanottuna ihana viikonlopun aloitus. 

Miun karvainen kummipoika.

Lauantaina vietetty serkkujen kanssa laatuaikaa pelaten Kaninloikkaa.. Peli on tarkoitettu 4-8-vuotialle, ei 14-21 vuotiaille.. Mutta jostain syystä pelistä syntyy aina hirmuinen naurunremakka ja paljon hauskoja hetkiä. Hauskaa oli, jälleen kerran. Ehkä myö ei ikinä kasveta aikuisiksi..

Viikonloppu = rakkaus

 Jospa sitä kerkeäisi huomenna taas valokuvailemaan, hihi.

Helpotus ja huokaus

Niin se mieli kääntyi taas paljon valoisammaksi. :) Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mahtava. Perjantai ja lauantai-päivä meni peräkorvessä kokoustaen ja iltaa viettäen ihanien ihmisten kanssa. Lauantai-ilta sisälsi täydellisen illan ainekset ihan kotosalla: sauna, kylmää saunajuomaa, jalkakylpy, jalkahieronta, villasukat, uusi yöpuku, viltti, suolakeksejä, juustoja, telkkari ja hyvää seuraa. Nam. Sunnuntaikaan ei sujunut sen hassummin: serkun synttärit, sedän nimpparijuhlat ja paljon herkkuja, nam. :)

Tein veljelle cappucinoa

Maanantaina koulussa odotti vielä kolme päivää koeviikoa... Kuitenkaan mieli ei enää laahannut maassa, vaan tein kokeet hyvillä mielin läpi ja tässä sitä ollaan, kokeet ohi! :) Tuloksia tosin en vielä tiedä, mutta kaksi kolmesta on mennyt ihan hyvin arvosanoin läpi, onneksi. JOPA englannin koe meni melko kevyesti läpi. :)

 

Viikolla ollaan serkun kanssa vietetty paljon laatuaikaa yhdessä laulaen, höpöttäen ja hemmotellen toisiamme, hihi. Viikon on ollut hyvä, vaikka hartiat ovat ihan käsittämättömän jumissa.. :( Koeviikkot eivät sovi ollenkaan miulle, mutta kuitenkin siitä on selvitty (jälleen kerran). Tänään kummityttö piristi päivää vielä entisestään tempuillaan.. :) Nyt vain valoisin katsein tulevaan ja hetkistä nauttien. Huomista ja viikonloppua odotellen.

Tuska ja ahdistus

Jännä, miten mielialat voivat vaihdella. Tiistai oli huippupäivä kaiken kaikkiaan, vaikka edessä oli kokeisiin lukua ja seuraavana päivänä odotti kouluun lähtö.. Kuitenkin keskiviikkona kaikki muuttui. Mieli oli yhtä valoisa, kuin sää ulkona, eli synkkä, sateinen ja kurja kuin mikä... Tiistaina ollut motivaatio kokeiden suhteen oli tipotiessään.. Nyt tuijotan vain avaamatonta englannin kirjaa. Ei tästä tule yhtään mitään. 

Jostain, pitkän tuskastelun jälkeen, sain kaivettua hivenen motivaatiota, jolla avasin kirjan ja aloin lukea, onneksi. Aikaa kului ja sain käytyä englannin kielioppia ja sanoja läpi ja ehkä jotain jäi mieleenkin.. Fiilis ei ollut enää yhtä pohjamudissa, muttei erityisen hyväkään. "Turha väkisin on yrittää, ei tästä enää tule mitään" ajattelin ja lähdin moikkaamaan kummityttöä, joka onnistui piristämään loppuiltaa. Mutta en avannut enää yhtään koulukirjaa sinä iltana.

Nyt on jo torstai. Englannin koe takana, muttei mieli ole vieläkään hyvä. Tuska ja ahdistus painavat.. Motivaatio kokeisiin luvun suhteen jälleen pakkasen puolella, toisin kuin pihalla, jossa edelleen on lämpöasteita ja sataa.. Paljon olisi asioita, mitä pitäisi tehdä, mutta istun vaan. Mikään ei edisty. Tai no sain syötyä. Fysiikan kirja odottaa koskemattomana pöydällä, kuten kaikki muutkin koulukirjat.

Toivon mukaan huominen ilta kääntää katseen taas ylöspäin. Jospa ihanien liittolaisten naamojen näkeminen ja hauskanpito piristäisi. Pidetään peukkuja.