Tuska ja ahdistus

Jännä, miten mielialat voivat vaihdella. Tiistai oli huippupäivä kaiken kaikkiaan, vaikka edessä oli kokeisiin lukua ja seuraavana päivänä odotti kouluun lähtö.. Kuitenkin keskiviikkona kaikki muuttui. Mieli oli yhtä valoisa, kuin sää ulkona, eli synkkä, sateinen ja kurja kuin mikä... Tiistaina ollut motivaatio kokeiden suhteen oli tipotiessään.. Nyt tuijotan vain avaamatonta englannin kirjaa. Ei tästä tule yhtään mitään. 

Jostain, pitkän tuskastelun jälkeen, sain kaivettua hivenen motivaatiota, jolla avasin kirjan ja aloin lukea, onneksi. Aikaa kului ja sain käytyä englannin kielioppia ja sanoja läpi ja ehkä jotain jäi mieleenkin.. Fiilis ei ollut enää yhtä pohjamudissa, muttei erityisen hyväkään. "Turha väkisin on yrittää, ei tästä enää tule mitään" ajattelin ja lähdin moikkaamaan kummityttöä, joka onnistui piristämään loppuiltaa. Mutta en avannut enää yhtään koulukirjaa sinä iltana.

Nyt on jo torstai. Englannin koe takana, muttei mieli ole vieläkään hyvä. Tuska ja ahdistus painavat.. Motivaatio kokeisiin luvun suhteen jälleen pakkasen puolella, toisin kuin pihalla, jossa edelleen on lämpöasteita ja sataa.. Paljon olisi asioita, mitä pitäisi tehdä, mutta istun vaan. Mikään ei edisty. Tai no sain syötyä. Fysiikan kirja odottaa koskemattomana pöydällä, kuten kaikki muutkin koulukirjat.

Toivon mukaan huominen ilta kääntää katseen taas ylöspäin. Jospa ihanien liittolaisten naamojen näkeminen ja hauskanpito piristäisi. Pidetään peukkuja.