Matka muusikon elämään

Olisi siistiä olla muusikko. Saisi elantonsa soittamalla ja laulamalla. Sehän olisi mahtavaa. Helppoa työtä. Pelkkää juhlimista. Vai onko sittenkään? En ole päässyt koskaan elämään muusikon elämään. Minua ei ole siunattu suurilla musiikillisilla lahjoilla. Olen niitä suihkussa laulavia tyyppejä, mutta laulajaksi minusta ei ole. Kitaran kielille sormeni eivät taivu. Kuitenkin toivon, että jonain päivänä pääsen kokemaan edes hetken ajan mitä muusikon elämä on, vaikka sivustakatsojana.

Olen päässyt näkemään pienen raapaisun muusikoiden elämää kesätyöni kautta, jossa olen tutustunut useisiin muusikoihin. Jotain kiehtovaa siinä vain on. Enkä usko, että olen yksin ajatukseni kanssa. Näin ollen päätin ottaa selville, millaista muusikon elämä on oikean muusikon silmin. Tälle antoisalle matkalle minut opasti Energia-yhtyeen ihana laulava ja koskettimia soittava kapellimestari Niko Saloheimo.

Taitava muusikko ja huipputyyppi Niko Saloheimo.

Kun juttelimme Nikon kanssa, Niko kertoi heti alkuun, ettei muusikko ole yksiselitteinen käsite. Muusikko voi tarkoittaa niin orkesteri-, ravintola- kuin vaikka studiomuusikkoa. Niko on itse freelancer-muusikko ja kertoo työnkuvan olevan hyvin monipuolinen. Freelancerina Niko heittää keikkoja niin ravintoloissa, tanssilevoilla, festareilla, yökerhoissa kuin yritys- ja yksityistilaisuuksissakin. Usein muusikon vapaa-aika ja työn raja on melko häilyvä. Vapaalla ollessa muusikkokin pyrkii elämään ”tavallista arkea” eli ei elämä ole koko aikaa juhlimista, eikä esiintymistä.

Vain pieni osa keikkojen eteen tehtävästä työstä on esiintyminen. Keikkojen eteen tehdään paljon työtä. Keikka ei muodostu vain sormia napsauttamalla. Keikkaan valmistautuminen alkaa usein jo edellisenä päivänä logististen asioiden selvittämisellä, joiden lisäksi kappaleita saatetaan sovittaa, nuotittaa ja harjoitella etukäteen. Keikkapaikalle saavutaan yleensä 2-3 tuntia ennen varsinaisen esiintymisen alkua. Keikkapaikalla pystytetään esiintymiskalusto; soittimet, äänentoisto ja valotekniikka, jonka jälkeen odottaa soundcheck. Soundcheckissä testataan esiintymislaitteiston toimivuus ja optimoidaan äänentoisto sopivaksi keikkapaikalle.

Vielä ennen keikkaa bändi kokoontuu yhteen ja käy läpi keikkasuunnitelmaa. Ennen keikkaa suunniteltu settilista on keikan ohjelmarunko, mutta usein suunniteltuja kappaleita vaihdetaan lennosta yleisön tunnelmasta ja toiveista riippuen. Muusikon on luettava yleisöä koko ajan soiton ohella. Yksi setti kestää yleensä kolme varttia ja niitä soitetaan tilanteesta riippuen yhdestä neljään. Keikan jälkeen annetaan aikaa faneille. Jaetaan nimmareita ja otetaan kuvia. Mutta työpäivä ei lopu vielä siihen, kun viimeinenkin fani poistuu rakennuksesta. Sen jälkeen alkaa laitteistojen purkaminen ja pakkaaminen takaisin keikka-autoon. Keikka ei unohdu keikka-auton lähdettyä esiintymispaikalta, vaan keikkaa käydään läpi vielä kotimatkalla ja pohditaan, mitä voisi parantaa seuraavaa kertaa varten.

 

Keikkaelämä on parhaimmillaan loistavia elämyksiä ja kokemuksia. Se on toisaalta myös fyysisesti ja henkisesti raskasta. Työ sisältää paljon matkustamista ja valvomista. Esiintyessään muusikot ovat jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena. Kuitenkin Nikon mielestä keikoilla soittaminen on parhaimmillaan parasta.

”On upeaa jakaa hienoja hetkiä bändin ja yleisön kanssa, kun kaikki ovat samalla aaltopituudella ja nauttivat musiikista.” – Niko Saloheimo

Fanien ja yleisön merkitys on muusikolle suuri, sillä heitä varten muusikot tekevät työtään. Fanit saavat muusikot jaksamaan raskasta työtä, he kannustavat ja tukevat. Ja heille kuuluu iso kiitos. Musiikilla voi parhaimmillaan vaikuttaa ja koskettaa ihmisiä, mitä Niko pitää hienona asiana ja sitä se onkin.

Iso kiitos Nikolle tästä ”matkasta” muusikon elämään. Matka oli antoisa. Toivottavasti se antaa elämyksiä vielä jollekulle muullekin. Kuvat ovat peräisin Energian ja Tommi Sodinmäen keikalta Kruunuareenalta kesältä 2014.

- Oona Tynkkynen