"That's me in the corner"

 Miun suhde kuvattavana olemiseen on viileä. En erityisemmin nauti kameran edessä olosta. En osaa olla luonnollinen, varsinkaan jos joku on ottamassa kuvia. Mie kuitekin oon yrittänyt pikku hiljaa opetella olemaan itsekin kameran edessä. Tässä "harjoituksessa" ei ollut mukana muita kuin minä ja kamera - ja tietysti kaukolaukaisin. Yritin kokeilla erilaisia ilmeitä ja eleitä ja päästä niiden kautta perille, mikä toimii ja mikä ei. Kuvia selatessani huomasin ehkä pieneksi yllätykseksi, että parhaimmat kuvat olivatkin juuri niitä, jossa en hymyillyt "normaalisti". Ihmettelevät ilmeet ja suu auki hömötykset olivatkin omalla tavallaan hienoja. Ja kuten tulette huomaamaan, en näköjään osaa pitää suutani kiinni, edes kuvattavana ollessani. :D 

Kukaan ei ole seppä syntyessään. Eikä kukaan opi olemaan kameran edessä, ellei totuttele siihen. Toivon mukaan kuvattavana olemisen kautta saisin ammennettua ideoita ja ymmärrystä myös kameran taakse, jotta osaisin toisaalta neuvoa kuvattavia paremmin ja toisaalta ymmärtäisin itse, mitä on olla kuvattavana.

Sen tiedän jo nyt, että kuvattavana olo ei ole aina helppoa. Kuvan onnistumisessa paljon on kiinni myös kuvaajasta. Jos kuvaustilanne on rento, onnistuvat kuvatkin paljon paremmin. Kuvaajan on siis osattava luoda omalta osaltaan rentoa ilmapiiriä kuvausherkeen - kaikki ei siis ole kiinni vain mallista. Tämän vuoksi täytyy itsekin uskaltaa kameran eteen, vaikka se tuntuisi vastahakoiselta.