Kuvaköyhä, sanarikas

Tänään ei tule paljoa uusia kuvia, mutta tekstiä vähän enemmän.. Parina viime päivän en ole hirveästi kerennyt ottamaan uusia kuvia muutamaa maisemakuvaa lukuunottamatta. Tänään tosin kävin jalkapallokentän laidalla kameran kanssa heilumassa, mutta niitä kuvia en tänne uskalla laittaa (ainakaan vielä)..

Kesäkuun alussa tuli 34 kuukautta ensimmäisestä lehtijutustani, joka käsitteli jalkapalloa. Olin tuolloin 14-vuotias yläkoululainen. Aluksi kirjoitin vain jalkapallojuttuja, mutta vuosien mittaan aloin kirjoittamaan yhä enemmän ja enemmän myös muustakin aiheista. Tänä keväänä julkaistuista 19 lehtijutusta vain viisi on koskenut jalkapalloa. Aika tarkalleen 34 kuukautta ensimmäisen lehtijutun jälkeen kirjoitin miun sadannen lehtijutun. Kevään vähistä jalkapallojutuista huolimatta se sadas juttu käsitteli nimenomaan jalkapalloa. Aika hyvin sattui :') Tää postaus on sinällään vähän myöhässä, koska miulta on sadannen jutun jälkeen ilmestyny jo muutama juttu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. :)

Vasemmalla miun sadas lehtijuttu ja oikealla miun ensimmäinen lehtijuttu.

Paljon on vajaan kolme vuoden aikana muuttunut, kuten kuvastakin ehkä huomaa. Jutun ja kuvan koko on ainakin kasvanut! :P Lisäksi oon saanut oppia näitten vuosien aikana ihan hirmusesti, en vaan kirjoittamista ja kuvaamista vaan myös miusta itestäni, ajankäytöstä, jännityksen ja stressin hallinnasta ja monesta muusta asiasta.. Yhtään hetkeä en vaihtais pois, vaikka välillä oon meinannu oksentaa jännityksestä ja oisin halunnu vaan vetäytyä peiton alle ja paeta, mutta joka ainoa kerta mie oon selvinny ja näitten vuosien aikana oon ylittäny itteni useammin kuin kerran! Tää "toimittajanhomma" on antanu miulle ihan valtavasti ja oon päässy haastattelemaan mm. Saimi Hoyeria tänä keväänä. ;)

Paljon oon saanu ja toivottavasti saan vielä paljon. Oon onnellinen, että miulla on ollut tällainen mahdollisuus, koska en usko, että kovinkaan monella tämmöistä mahdollisuutta on. Nämä 34 kuukautta ja sata lehtijuttua ovat muutaneet miun elämää pysyvästi.

ps. Tuo muisto-ottelu ei ollu miun muisto-ottelu kuitenkaan, vaikka sadas juttu se olikin ;)